perjantai 11. syyskuuta 2015

VOIHAN PALJU

Ihan kohta pääsen pulahtamaan ensi kertaa saunan edustalla kököttävään puiseen saaviin. Viime viikonloppuna sitä testailtiin lähinnä miespuolisen kaveriporukan kesken, ja hyvin näytti toimivan. Ainakin jos jotain voi päätellä siitä kuinka monesti siellä kastauduttiin ja kuinka saunomisesta paljukäynteineen ei meinannut tulla loppua lainkaan. Aamu ehti valjeta ennen kuin paljun lämpimästä ja kosteasta sylistä maltettiin irtaantua.

Kesä on kääntynyt syksyyn, ja siitä mä tykkään nykyään kovasti. Joskus aikaisemmin kotiäitivuosia viettäessäni muistan koulujen aloituksen ja pimenevien iltojen tuntuneen välillä ahdistavilta. Toiset tuntuivat siirtyvän elämissään taas eteenpäin, ja mä vaan poljin paikoillani, vuodesta toiseen. Nyt iltojen hämäryys ja vilpoisuus tuntuu turvalliselta ja kodikkaalta, oikealta.
(Ai miten niin tunneihminen..?)

Mä uskon, että iso osuus turvallisuudentunteen vakiintumiselle on opiskelun myötä auenneella uudella maailmalla mielekkäässä työympäristössä. Tietty terveydentilaan liittyvät koettelemukset on myöskin pakottaneet tarkastelemaan elämää totutusta poikkeavien linssien läpi. Lisäksi on ihanaa, kun on omannäköinen koti (pihasaunoineen), jonka suojissa makustella ja mietiskellä omaa elämäänsä ja valintojaan, ja tykätä niistä. Mä lähden tästä nyt sytyttelemään öljylamppuja saunareitin varrelle.

*       *       *

Seuraavan päivän lisäys:

Ensin paljussa oli liian kylmää, sitten liian kuumaa ja lopulta... Ihan täydellistä. Pisteenä i:n päällä yläpuolella kirkas tähtitaivas. Wau.