LOMAN LOPPU

En muista et olisin aikaisemmin myöntänyt kyllästyneeni kesään ja lomaan. No nyt olen. Kyllästynyt. Menkää jo pois puuduttavat helteet ja ällöttävät kärpäset (sekä velttoilevat teinit). Kaipaan aikaisia aamuja, raikkaita päiviä ja hiljaisia iltoja. Haikailen myös siivouspäivien, arkirutiinien ja töiden pariin.

Lomaviikko Kreikkaan kuuluu kesän helmiin, kuten myös Tukholmanreissu oman perheen poikien kanssa. Päivä skeittipuistoissa -risteily tallentunee pikkumiesten mieliin ikuisiksi ajoiksi. Mä en koskaan opi ymmärtämään mikä niissä touhuissa poikia niin hirmuisesti viehättää. Rullataan laudoilla ja luistimilla niin että hiki kastelee kaikki paikat; välillä kaadutaan ja näyttää pahalta, mut koskaan ei satu tai väsytä, silmien loiste sen kuin kirkastuu. Ihan outoa. Kuitenkin kivaa.

Saunaprojekti on edennyt hitaasti ja varmasti hölmöläistyyliin: Ensin kaivetaan iso kuoppa ja lapioidaan multatuotokset kottikärryyn, jolla ne kärrätään pihan perälle, ja sen jälkeen täytetään sama kuoppa pikkukivillä, jotka lapioidaan ensin sepelikasasta peräkärryyn ja sieltä kuopan pohjalle. Huh. Montakohan miljoonaa lapion heilautusta siihen on mahtunut? Kultsi on täällä ollut reippaana. Rakennuslupaa ei vaan näy eikä kuulu.

Vanhin lapsista lähtee pois. Muuttaa omilleen. Keräilee vaatteitaan ja tavaroitaan pahvilaatikoihin. Malttamattomana ja tyytyväisenä. Toiseksi vanhin myös lähtökuopissa. Äidin mieli yllättävän tyyni.

Teini aloittaa lukion hieman pelonsekaisin tuntein ja murrosikäinen sitäkin innokkaampana yläkoulun. Pojat jatkaa alakoulussa. Elämä rauhoittuu tai sitten ei. Muuttuu joka tapauksessa.

Leikkauksen, sädehoitojen ja kesälorvailun jälkeen oon enemmän kuin valmis aloittamaan arjen pyöritystä. Herkkulakossa ollaan edelleen. Ooho.