maanantai 28. huhtikuuta 2014

LESS IS MORE


Fear less
hope more
eat less
chew more
whine less
breathe more
talk less
say more
hate less
love more

and all good
things are yours.


- Nick Nicholson -

tiistai 22. huhtikuuta 2014

UNELMISTA TOTTA?

Meille on tullut pihaan yksi autonrotisko lisää, niitä on siinä nyt yhteensä neljä kappaletta. Tai tämä viimeisin taitaa olla ainoa varsinainen rotisko, ne muut on ihan kelpo ajopelejä. Ei mulla ollut sydäntä asettua vastustamaan, kun mies säteilevin kasvoin esitteli netistä bongaamaansa 26-vuotiasta kaunotarta, kahden tonnin sporttimersua. Olkoon, ajattelin. Oltiin otettu pikkasen asuntolainaa lisää, että saatais pihasauna pystyyn, ja siinä oli sitten vähän ylimääräistä. Vaarin vanha autokin on myynnissä ja lähtee toivottavasti pian uuteen kotiin. Ja onhan meitä ajokortin haltijoitakin sen verran monta tässä porukassa, että kolme autoa taitaa olla minimi, ainakin sitten kun mäkin taas pääsen ratin taakse ja työelämään. Sitä paitsi sen mersun kyydissä tulee aika magee fiilis, sellanen villi ja vapaa...

Tämän talon toiset ylioppilasjuhlat taitaa olla todellisuutta reilun kuukauden päästä, kun toiseksi vanhin tyttö saa painaa valkolakin päähänsä. Hermoilin melkoisestikin sädehoitojen sivuvaikutuksia nimenomaan juhlien järjestämisen kannalta, mutta ihan turhaan - ikkunoidenpesuun ja superjynssäyksiin ei ole mitään esteitä. Kaunista säätä voisin toivoa tälle kerralle, että saatais terassikin käyttöön. Toisaalta, jos myräköi niinkuin viimeksi, vietetään tiiviitä hetkiä sisätiloissa kylki kyljessä, siinäkin on ihan omanlainen tunnelmansa.


Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen monellakin tapaa. Lumet suli jo maaliskuussa, ja huhtikuussa rikottiin kahdenkymmenen lämpöasteen raja. Lumen puuttumisesta johtuen kevään edistymistä on voinut seurata aiempaa tarkemmin. Kukkia työntyy esiin jo valkovuokkoja myöten, onko ne muka yleensä näin aikaisessa? Pääsiäispyhinä lapset juoksenteli pihassa paljain varpain ja ilman paitoja kielloista huolimatta. Uimaankin olisi pitänyt päästä. Pitkäperjantaina osallistuttiin miehen ja poikien kanssa ensimmäistä kertaa Ihmisen Poika -pääsiäisvaellukseen; esitys oli varsin vaikuttava sekä pienten että isojen mielestä.


Arki soljuu sukkelaan. Mä suhailen siellä hoidoissa joka arkipäivä ja luppoajat haahuilen metsässä koiran kanssa tai rapsutan pihaa. Viikonloppuisin touhutaan perheen kanssa kaikkea tai ollaan vaan. En oikeastaan tiedä miten voisin aikaani paremmin käyttää. No jaa. Liikuntaa haluaisin jo harrastaa vähän tehokkaammin, mutta hoitojakso hillitsee ajatusta. Ensi syksystä alkaen pääsen vihdoin toteuttamaan pitkäaikaista haavettani tanssahtelemalla paikallisen tanssiseuran porukoissa. En malttais odottaa.


Sitten me ollaan suunniteltu kovasti kesää. Heti koulujen loppumisen jälkeen meidän pienin mies osallistuu omasta vaatimuksestaan neljän päivän akrobatia- ja parkour-kurssille, mikä on sensaatiomaisen ihmeellistä. Tätä heppua on kannettu väkisin eskariin ja houkuteltu ties millaisten harrasteiden pariin, mutta mihinkään ei ole jääräpää suostunut. Vaan nyt on toinen ääni kellossa. Tuntuu että nää temppuhommat on meidän molemmille pojille koko elämä. Pihalla heitellään voltteja, seistään käsillä, temppupyöräillään, skeittaillaan, skoottaillaan ja rullaluistellaan. Sisätiloissa loikitaan, kiipeillään ja pyöritään huonekalujen yli - tässä kohtaa mulla loppuu välillä kärsivällisyys ja alan jäkättää. Nuorimmaisten tyttöjen kanssa ollaan mietitty jo pidempään etelänreissua, ja sitten olis haaveissa myös käväistä poikien kanssa Tanskassa. Jälkimmäinen matka ei välttämättä toteudu tänä kesänä, mutta katotaan mihin rahkeet (ja rahat) riittää. Mökkiloma jää tältä kesältä tekemättä, mutta sauna saattaa siis kohota tuonne pihan perälle jo lähikuukausien aikana.

Voihan vihta.

Ihme kirjoitusripuli iski...

maanantai 7. huhtikuuta 2014

SÄTEISSÄ

Tänään se sitten alkoi. Kammottavalta kalskahtava sädehoito. Hrrr...

Siellä mä makasin penkillä maski naamassa ja kuuntelin ympäriltäni tulevaa hiljaista hyrinää. Olo oli kuin riippumatossa kesäkärpästen suristessa taustalla - olisin voinut vaikka nukahtaa. Ja yhtäkkiä kaikki oli ohi. Ei muuta kuin takaisin taksin kyytiin ja kotiapäin. Huomenna uudestaan.