VALMIS

Musta tuntuu, että kesää ei tänä vuonna kunnolla ollutkaan. Kouluhommat jyskytti päässä viimeiseen asti ja vähän ylikin, juhannuksen jälkeen elämän piti helpottua sillä saralla. Ja kyllä se helpottuikin. Valmistumista lähdettiin sitten kullan kanssa kahdestaan juhlistamaan naapurimaan kylpylähotelliin. Laivan kannella oli ihanaa oleilla auringon lämmössä ja körötellä kohti viikonlopun ajan kestävää vapautta. Kesä tuoksui mereltä ja uusilta mahdollisuuksilta hetken aikaa. Kierreltiin Tallinnan terasseja pimenevissä illoissa, syötiin hyvin ja mietittiin tulevia hymy huulilla. Loppukesästä oli tarkoitus vaan nautiskella ja syksyllä piti aloitella uudenlaista, tasapainoisempaa arkea.

Seuraavana maanantaina jysähti. Tieto kasvaimen kasvamisesta veti maton altani. Maisema ikkunan takana oli erilainen kuin aiemmin, värit katosivat. Tuntui kuin elämältäni olisi pudonnut pohja; roikuin reunoilla ja allani oli syvä kuilu. Jonkin aikaa räpiköityäni tajusin, että ei se pohja mihinkään kadonnut, se muutti vain hieman muotoaan. Tukevammin kuin koskaan aikaisemmin istun nyt uudenlaisella alustallani, ja olen valmis ottamaan vastaan mitä eteeni heitetään luottaen siihen, että meidän kaikkien käy hyvin. Tuli sieltä sitten mitä tahansa.

Mä olen valmis.

Leikkauksen ajankohta on varmistunut ensi vuoden alkupuolelle. Työkuviot on jäissä sijaisuuksia lukuunottamatta. Näillä mennään. Päivä vain ja hetki kerrallansa.