KOHTA

Ensimmäinen näyttöviikko onnellisesti ohi, toinen meneillään ja kolmas tuloillaan. Järkyttävä määrä kirjallisia hommia, joista suurin osa vielä edessäpäin. Väliiin on mahtunut murusia. Mä oon ropsutellut ja kopsutellut, myllännyt ja pyllistellyt. Pihalla. Niin ihanaa. Tää aika ennen suurta, vihreää vallankumousta. Puskat ja oksat työntyy silmut viritettyinä kohti korkeuksia. Kohta kajahtaa.

HOO MOILANEN

Musta alkaa tuntua et oon ymmärtänyt jotain ihan väärin. Ihan totaalisen väärin. Mä istun päivästä toiseen sisällä ja rustaan paperille mitä mahtavampia suunnitelmia, joita sitten yritän toteuttaa yhtä upeasti jonkun toisen arvioidessa sitä. Kirjallisten suunnitelmien ja käytännön toteutusten jälkeen arvioin vielä omaa toteutunutta toimintaani. Mietin menikö jokin pieleen ja miksi. Ja jos kaikki meni putkeen, niin miksi. Ööö..?

HILJAINEN VIIKKO?

Pääsiäistä kohti mennään ja meteli tai ainakin tahti sen kuin kiihtyy. Seurakunnan työssäoppimisjaksoon liittyvien kirjallisten arviointien pitäis olla valmiita sunnuntaihin mennessä. Välissä on käyty koulua ja väännetty ties mitä ryhmätöitä ja samalla on täytynyt valmistautua näyttöviikkoihin, jotka alkaa ihan just.
Että kiirusta on. Hop hop.