perjantai 30. syyskuuta 2011

MITÄ IHMETTÄ?

Mä havahduin tänään siihen että on syksy. Punavihreän keltaisena säkenöivä syksy - mistä ihmeestä se oikein tulla tupsahti?

Ihana väriloisto vyöryi vastaan, kun poljin tänään tavallista rauhallisempaa tahtia asemallepäin. Mä en oo kai yleensä pahemmin sivuilleni vilkuillut ulkona kulkiessani, painellut vain pää punaisena ehtiäkseni koulutunnille tai seuraavaan junaan. Tänään oli aikaa ihmetellä. Kaunista ympärilläni. Kameralle olis ollut käyttöä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

TÄYSI KYMPPI

Mä niiiin tein sen. Juoksin kymmenen kilometriä putkeen ihan oikeassa juoksutapahtumassa. O-O-O-O-H-O. Mikään muu ei tällä viikolla sitten mennytkään putkeen. Terveisiä työpaikalta. Haukotus.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

SUJUVAA

Kulunut viikko on ollut hyvä. Ei ollenkaan paha. Ja kun siihen lisätään vielä rauhallisen tehokas viikonloppu enimmäkseen kotioloissa, niin lopputulos lähentelee jo kiitettävää. Monellakin tavalla.

Vaikka kahdeksan aamuja ja käsittämättömän aikaisia herätyksiä oli kolme peräjälkeen, en ollut oikeastaan edes väsynyt, melko kummallista. Junat kulki yllättäen ajallaan ja pahimmat sateet ropisi silloin kun olin sisätiloissa - pyörällä pääsin sujahtamaan sopivasti taukojen aikana.

Sitten musta on ollut niin ihanaa kuulua r-y-h-m-ä-ä-n, olla osa suurempaa kokonaisuutta. Heilauttaa kättä koulutuntien alussa nimenhuudon yhteydessä että "Mäkin oon täällä! Paikalla!" Lisäksi ne opettajat ja muut ryhmäläiset on kaikki tosi hyviä tyyppejä. Aamulla on aina kiva lähteä kouluun.

Kotona on arki sujunut tosi hyvin. Varsinkin aamuisin. Jopa paremmin(!?!) kuin silloin, kun mä satun jostain syystä olemaan kotona. Niin kuin perjantaina, kun sain pitää ylimääräisen vapaapäivän (Voisko viikonloppu kestää aina kolme päivää, pliis..?) ja olin vuorostani viemässä poikia kouluihinsa. Eskarilainen oli kärppänä autossa niin kuin pitikin, mutta tokaluokkalaista sain tulla autolla erikseen hakemaan, kun ensimmäisellä kerralla ei kaverin vauhti oikein riittänyt. Huoh.

TADAA: Me ollaan pesty alakerran ikkunat, jee jee. Sisäpuolelta, ulkopuolelta ja vielä väleistäkin. Yhdessä 4-luokkalaisen ja pikkuteinin kanssa. Oi oi miten sujuvasti saatiin urakka tehtyä. Teini hoilotteli kuulokkeet korvissa ja homma eteni ihan huomaamatta. Pikku "komentoora" emäntäkin siirtyi ikkunasta toiseen niin että kolina kuului, ja työn jälki oli vieläpä ihan kelvollista. Tytöt suorastaan kisaili siitä kumpi pesee enemmän ikkunoita. No juu, ehkä motivaattorina toimi myös pieni rahapalkkio jokaisesta hoidetusta ruudusta. Heh.

Ehdittiin me tehdä vielä viikkosiivouskin. Ja vaihtaa lakanat kaikille. Nurmikkokin ajettiin lähes kokonaan ja loput puut saatiin pilkottua. Pyykkiä on pesty ja kuivatettu monta koneellista. Että reipasta meininkiä on ollut. Niin, ja sitten tuli käytyä työpaikalla ja kyläiltyä isovanhemmillakin. Juoksulenkki lauantai-illan päätteeksi tuntui mahdottoman hyvältä. Jälleen kerran.

Tämän viikon laitan talteen myös sydämeeni. Silloin kun taas tuntuu että MIKÄÄN ei suju ja KAIKKI menee päin pyllyä, muistelen lämmöllä yhtä syyskuista viikkoa. Yhtä syksyistä viikkoa, jolloin elämä rullasi mukavasti eteenpäin.

perjantai 9. syyskuuta 2011

VÄLÄHDYKSIÄ

Uudenlaisia tuttavuuksia, mielenkiintoisia ilmiöitä, ihmeellisiä ajatuksia, AHAA-elämyksiä. Voi miten kiehtovaa: oppia ja älytä, ymmärtää ja oivaltaa. Oikein tuntee miten pääkopassa surisee ja raksuttaa, välillä tenttimateriaalin äärellä kumistelee tyhjyyttäkin, toivoo ettei kukaan kuule.

Ihanaa tulla kotiin. Olla kotona. Jäädä kotiin. Viikonloppuna. Mahtavaa.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

TUNTI JA VARTTI

Sen verran kestää suunnilleen mun koulumatka, jos meen autolla. Siis yhteen suuntaan. Ekan viikon suhailinkin aamusumussa ja -ruuhkassa, enkä tykännyt ollenkaan. Joka aamu mönki edellä joku sunnuntaikuski, jolla ei ollut kiire mihinkään. Toisin kuin mulla.

Toisella viikolla otin käyttöön kätevän auto-juna-polkupyörä-mallin. Aikaa kuluu vähän enemmän kuin omalla kyydillä mennessä, mutta matkanteko on ihan eri luokkaa: pieni hurahdus autolla naapurikaupungin rautatieasemalle, tunti leppoisaa junanryskettä ja pääteasemalta muutama kilometri pirtsakkaa pyöräilyä. Homma toimii hyvin. Ainakin ennen lumia ja liukkaita.

Jonkun näköinen rutiini alkaa pikkuhiljaa muotoutua näihin uusiin kuvioihin. Edellisenä iltana kamppeet kaikille valmiiksi, aamulla AIKAISIN ylös, koulupähkäilyä, iltapäivällä kotiinpäin, arkea, tohinaa, nukkumaan... Viikonloppuna huilailua. Kyllä kai se siitä lähtee sujumaan. Uudenlainen arki.

Tunti ja vartti meni illalla myös juoksulenkillä. Pohkeet ihan tukossa, mutta fiilis aika kohdillaan. Mä oon niiiin reipas.