ME KAKS KESÄKUUSSA

Me ollaan vähäsen reissailtu, tai siis kerran, jolloin käytiin hotellikuhertelemassa lähikaupungissa yhden yön verran.
Lisäksi shoppailtiin ja syötiin kahdestaan, herkuteltiin vielä hotellihuoneessakin, mmm... Tosi kivaa ja rentouttavaa. Ihan mahtavaa että niin voi tehdä. Lähteä tosta vaan ja tulla taas takaisin, arki pyörii vähäsen aikaa ilman meitä vanhempia. Aika hienoa kun perheessä on jo aikuinen lapsi, joka voi ja osaa ottaa hetkiseksi ohjat käsiinsä. Rakas, luotettava esikoisemme.

Lisäksi me ollaan kovasti hakattu, hiottu, paklattu ja maalattu: keittiön seiniä ja lattiaa, aitalautoja ja ulkokalusteita. Kesäkeittiön yhteyteen ollaan suunniteltu terassia. Nurmikot on jo niiltä osin saaneet väistyä, sepeli- ja lautatilausta mietitään. Terassiajatus uhkaa paisua myös pienen joen rantaan, jonne on tontiltamme suora käyntiyhteys. Paikka olisi kuulemma mitä parhain ilta-auringossa kahvitteluun... Mä yritän vuorostani jarrutella, saataisiin ensin tekeillä olevat projektit päätökseen.

Kovasti ollaan siis touhuiltu kaikkea. Energiaa tuntuu piisaavan riittävästi kun välillä muistetaan ottaa vähän löysemmin. Lomat on vielä kaikki pitämättä eli hommat taitaa olla ihan hyvällä mallilla. Huomenna lähdetään nuorempien tyttöjen kanssa laivareissulle, siellä tulee varmasti myös sitä kahdenkeskistä aikaa kun pikkumurkut ottavat etäisyyttä ja kulkevat omilla poluillaan. Hetken aikaa.

HAPPY

Mä oon taas tutkiskellut, itseäni ja fiiliksiäni: mistä tulee hyvä olo, mikä tekee onnelliseksi, milloin on tyytyväinen?

Mä tykkään touhuta ja tehdä kaikkea, saada aikaiseksi, olla tehokas suorittaja. Välillä tulee sellanen draivi päälle että pois alta, oikea "Täältä pesee, sano puujalka ja potkas" -fiilis.

Sitten musta on ihanaa antaa kaiken vaan olla. Katsella ympärille, löllötellä ja olla möllöttää. Antaa ajan kulua ja vaipua ajatuksiin, mietiskellä.

Tyytyväisyys omaan itseen on varmaankin huipussaan juoksulenkin jälkeen. Sitä tunnetta on vaikeaa sanoin kuvata, se pitää vaan kokea. Hiki ja hengästyminen, perille pääseminen, veren ja endorfiinin suhina. Oih.

Ja silloin kun näistä aineksista muodostuu sopiva coctail, mä oon tyytyväinen. Happy. Hetkittäin jopa onnellinen. Happy.

No juu. Onnellisuusasteita tietty lisää tai nakertaa se että läheisillä on asiat hyvin tai vähemmin hyvin. Ja että niitä rakkaita ON siinä ympärillä. Paljon.

ELLUN KANAT

Eilisen hosupäivän jälkeen ollaan tänään oltu kuin Ellun kanat. Notkuttiin koko päivä juhannussaarella, syötiin ja uitiin, huilailtiin ja nukuttiin, veneessä ja kallioilla. Hohhoteltiin.


Lempeä kesätuuli,
hattarapilviä,
meri.

Auringolta tuoksuva iho,
nauravat silmät,
kesä.

Läheisten lämpö,
kiireettömyys,
nyt.

KELLARI...

... on mystinen paikka. Pikkujoulun tienoilla sinne ilmestyy joulutonttujen tervehdyksiä ja toisinaan siellä käy syntymä-päivienkin aikaan kummaa väkeä. Niin kuin tänään kun vietettiin vihdoin ex-kerholaisen 6-vuotiskaverisynttäreitä.

Aarteenetsintävihjeet ohjasivat juhlaporukan kellarin perukoille, josta löytyi salaperäinen lasipullo sisällään ruttuinen kirje. Kellaritontulta.

Lapussa kehotettiin kulkemaan salaista polkua pitkin talon viereiselle tyhjälle tontille kahden puun väliin. Lapio oli siinä kuin taiottuna ja pienen kaivuu-urakan jälkeen se kolahti johonkin kovaan. Aarrearkku, jossa seitsemän kappaletta suklaatuutteja, voihan vaude!!! Kivaa ja hauskaa. Parituntinen hetkessä ohi.

KESÄHÄSSÄKKÄ

Tämä kesä hässäköidään: pientä pintaremonttia ja muuta kunnostusta, pikkuisia lomareissuja sinne ja tänne, piipahduksia työpaikalla, juoksutapahtumien järkkäämisiä, yleisurheilua tiistaisin ja torstaisin, pesäpalloa perjantaisin... Lisäksi arkea.

No hooh. Mutta silti jeah. Ei tunnu edes pahalta, vaan hyvältä. Sellaselta kirpeän ja napakan hyvältä. Saadaan jotain aikaiseksi, eikä vaan meinata ja tuumata.

Ei tänne blogiinkaan tahdo oikein ehtiä, kun illatkin on niin valoisia. Tai sitä tarvetta tulla kirjoittamaan ei enää samalla tavalla tunnu olevan. Mieluummin laitan hihat ja pensselit heilumaan tuolla pihalla - mikä lie energiapiikki iskenyt..?

HUUMAAVAA

Juhannusruusun tuoksu on... niin... huumaava... Mmm...

Kuuman huumaavaa hellettä on jatkunut jo päiväkausia. Luonto räjähti täyteen vihreyteen, ja pusikoissa käy kova kuhina. Nuoriso sirkuttavaa kilpaa lintujen kanssa yötä myöten, aamulla taas vauhti päällä. Energiaa riittää joka taholla.

Huumaavan viikonlopun jäljiltä on hyvä aloittaa uusi viikko ja mennä kohti syvempää kesää. Kahdenkeskinen hotellipiipahdus antaa voimia tuleviin koitoksiin, mieli on hyvä ja rentoutunut.

Perheen miesväki lähti testaamaan perämoottoria merelle, teinit huitelee omilla teillään ja nuoremmat tytöt pääsi hauskalle yökylä-päiväretki-reissulle mummun ja A:n luokse. Kivaa!

Mä jäin ihan yksin, koirakin raijattiin mukaan veneeseen. Mitäköhän sitä tekis, viikkailisko pyykkejä vai meniskö omenapuun alle lukemaan hömppää kylmän juoman kera..? Jälkimmäinen vaihtoehto taitaa voittaa täpärästi.

SINISIÄ HETKIÄ

Ennen nukkumaanmenoa käväisin pihalla räpsimässä muutaman sinertävän kuvan. Kesä raikkaimmillaan, kesä kauneimmillaan.

Me (kaks) lähdetään huomenna keittiön remonttipölyn keskeltä pikkiriikkiselle hotellilomalle. Taas. YES!!!

PÄÄTÖKSIÄ

Paidat ja mekot on silitetty, juhlakenkiä on soviteltu ja papiljotteja kääritty märkiin hiuksiin yötä vasten - huomenna on tärkeä juhlapäivä, kouluvuoden päätösjuhla.

Koulujen kevätjuhlissa on aina myös hieman haikea tunnelma. Tänä vuonna jäähyväislaulu esitetään pikkuteinin kutosluokalle ja liikuttavina laulajina toimivat pienet ykkösluokkalaiset, mukana siis oma ekaluokkalaisemmekin. Täytyykin muistaa varata kamera mukaan. Ja nenäliinoja.

Päätöksiä tehdään myös perheessämme syksyä ja arkea ajatellen. Suuria sellaisia. Niistä myöhemmin lisää. Nyt nukkumaan että jaksaa huomenna tunnelmoida ja niiskutella. Snif.