maanantai 28. helmikuuta 2011

ME KAKS HELMIKUUSSA

Helmikuu hurahti hirmu äkkiä. Mikä on hyvä, jos ajattelee piiiitkän pitkää talvea. Mitäköhän me kaks ehdittiin tehdä tässä kuussa..? Käytiinköhän me yhdessä edes kaupassa? Ehkä me katottiin kotisohvalla joku leffa, tai osa siitä. Taidettiin me seistä pieni hetki yhtäaikaa laskettelukeskuksen rinteen reunalla, ennen kuin lähdettiin taas eri suuntiin. Joo, ja syötiinhän me yhdessä muun perheen kanssa keittiön pöydän ääressä, niin kuin joka päivä. Ja illalla käytiin nukkumaan vierekkäin. Että oltiinhan me yhdessä.

Hei mutta, mehän saunottiin kahdestaan mummun luona lasten käytyä ensin parissa vuorossa. Siinähän tuli ainakin vartti privaattia laatuaikaa.

Ei sitä kahdenkeskistä aikaa näköjään ole eikä tule, ellei sellaista erikseen järjestä. No nyt on sitten järjestetty ja varattu kokonainen hotellihuone yhdeksi yöksi. Ou jeah.

TÄSTÄ TULEE HYVÄ VIIKKO

Mä oon pohtinut viime aikoina paljon positiivisuutta. Sitä miten oma asenne voi ratkaista niin paljon. Tottakai ikäviä ja ärsyttäviä, toisinaan huolestuttaviakin asioita sattuu jokaisen kohdalle, ei niiltä voi välttyä. Sen sijaan se, miten vastoinkäymisiin ja epäkohtiin suhtautuu, on jokaisen itsensä valittavissa. Jäädäänkö tuleen makaamaan ja voivottelemaan vai katsotaanko eteenpäin uuteen suuntaan?

Pitkän ja pimeän talvijakson jälkeen tällainen rapuihminen alkaa ikäänkuin sulaa, tulla ulos kolostaan ja kuorestaan. Aistit kirkastuu ja ajatukset selkiytyy. Alkaa taas ymmärtää mistä tässä oikein onkaan kyse.

Tänään ostin keltaisia kukkia. Mä en muistanut että tulppaaneissakin on tuoksu. Nuuuh... Keväältä haiskahtaa.



P.S. Hyvän viikon teemaa nakertaa hieman se, että ekaluokkalainen sairastaa riuduttavaa kuumetautia. Tällä viikolla on potilaan syntymäpäiväkin, mutta sen viettämistä joudutaan siirtämään. Toivottavasti toiset pysyy terveinä...

lauantai 26. helmikuuta 2011

ONNEKKAAN PÄIVÄN ILTANA

Tänään on ollut tuuria. Kerta kaikkiaan.

Mä hävitin mun käsilaukun. Sisältäen kaksi lompakkoa, kännykän ja käteistä rahaakin harmittavan paljon. Lisäksi tietty passi sekä ajo- ja pankkikortit oli siinä laukussa. Me oltiin Ikeassa niin kuin näköjään aika moni muukin hiihtolomalainen. Ja yhtäkkiä se veska vaan katosi.

Me olin hetkeä aikaisemmin iskenyt silmäni ihanaan intialaiseen villamattoon, jonka hinta ei ollut selvillä, ja esittelin sitä mattoa miehellekin. Haeskeltiin myyjää ja ihasteltiin mattoa, kauhisteltiin kuultua hintaakin. Pienen harkinnan jälkeen päätettiin kuitenkin ostaa se ja silloin huomattiin, että laukkua ei oo missään. Ohimot jyskyttäen lähdettiin kiertämään käytäviä ja hyllynvälejä epätoivoisesti etsien, pahinta peläten. Kun...

"Huomio, asiakaskuulutus: Rouva se ja se, ottakaa yhteys vaihto- ja palautuspisteeseen, kiitos!" Ei oo totta, ei oo totta, VOISKO olla totta, ajattelin ja kiiruhdin pyydetylle paikalle. Ja siellähän se laukku oli. Ystävällinen sielu sen oli löytänyt ja vienyt löytötavaroihin sisältöineen päivineen. Oi onnea.

Sokerina pohjalla: Intianmatto olikin todellisuudessa hinnoiteltu todennäköisesti virheellisesti VIISISATAA (siis 500,00!?!) euroa halvemmaksi kuin myyjän kertoma summa. Oltiin ihan hiljaa, hipsittiin hissun kissun ulos ovesta ja oltiin tyytyväisiä. Erittäin tyytyväisiä.

Ai niin, meinasinko unohtaa? Tänään saatiin myös onnekkaasti varattua 2-hengen hotellihuone musikaalilipuilla höystettynä. Eikä se ollut ollenkaan niin vaikeaa. Ihan turhaan oon tässä kuukausitolkulla aiheesta marissut. Ei muuta kuin puhelin kouraan ja huonetta varaamaan. Lapset olkoot keskenään kotona - onhan siellä nyt joukossa yksi täysi-ikäinenkin, pärjäävät varmasti ja laillistakin on. Isoisää pyydetään päivystämään puhelimen lähellä mahdollisten hätätapausten varalta. Että sillä lailla. Taitaa olla tuuletuksen paikka.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

REMPPAA PUKKAA

Se portaikko. Tapetit on seinillä - pirtsakka talitinttikuviointi pikkuteinin aulahuoneessa ja sitten sellanen hillitympi harmaan haalea perustapetti rappujen molemmin puolin. Mäntylautainen katto maalattiin valkoiseksi ja palomuuriin on vielä tulossa valkoista väriä pintaan, kunhan saadaan siihen sopivat maalit hommattua. Portaikon listoja oltiin miettimässä, kun päätettiin tutkia mitä muovimattopäällysteisten rappulevyjen alta löytyisi ja tsadaa: tummanruskeaksi maalattua vanhaa lautaa. JIHUU!!! Ei muuta kun sorkkarauta esiin ja loputkin levyt irti. Nää me maalataan jollain harmaan sävyllä. Ai kun siitä tulee kiva.

Juu ja sitten mä kävin hakemassa parit mallikappaleet keittiön kaapinovia kokeiltavaksi. Yläkerran vessa saa sittenkin vielä odottaa. Sitä paitsi me tullaan nykyään ihmeen hyvin toimeen yhdelläkin pytyllä että tarviikohan sitä edes toista..?

maanantai 21. helmikuuta 2011

VALOA PÄIN

Hiihtolomaviikko alkoi mahtavassa talvisäässä: parikymmentä astetta pakkasta, valkoiset hanget ja aurinkoinen ilma - voiko ihminen enää muuta toivoa? Kyllä voi. Lämpimämpiä kelejä. Paukkupakkaset on jatkuneet jo useita viikkoja ja mitta alkaa olla täynnä tätä sorttia.

Viimeöisen sähkökatkoksen jälkeen keittiön lämpötila oli
vaivaiset 12,5 astetta. Normaali huonelämpötilamme pyörii siinä viidentoista asteen nurkilla ja lattiat on suorastaan jäätävän kylmiä, joten aamurutiineihin kuuluu nykyään sängystä nousun jälkeen toppahousuihin ja kaksinkertaisiin villasukkiin sekä fleecetakkiin pukeutuminen. Itse huomaan kulkevani hattu päässä sisälläkin. Pari päivää oltiin ilman suihkuvettä kun vesiputki oli jäässä. Lavuaariin tuli sentään vesi että saatiin suurimmat liat pestyä. Voi hitsi miten mä jo odotan kevättä ja KESÄÄ...

Valon määrä on viime päivinä lisääntynyt hurjasti. Siellä täällä kuuluu myös yksittäisten lintujen laulua. Oikein aurinkoisina päivinä saattaa jääpuikoista tai räystäiltä tipahdella vesipisaroita jonkin aikaa. Kyllä kai se kevät sieltä hiljalleen tulee. Jee.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

KYLMÄÄ

Helmikuu parhaimmillaan ja pahimmillaan. Lunta on paljon ja sitä on joka paikassa. Lisäksi on hiivatin kylmä. Kaikki on jäässä: auton vaihteet, ovenkahvat, koiran hihnat, ikkunat. NAAMAT. Hrrrr.

Reipas kävelylenkki koiran kanssa kirkastaa iltapäivätahmeat mietelmät. Kevääseen on ihan virallisestikin aikaa vain 13 yötä, käsittämätöntä. Maaliskuu on siis aivan kulman takana, todella outo ajatus. Vois nää lumet tästä jo hiljalleen sulaa, että saatais vähän maata näkyviin. Mullantuoksua ikävöiden.

maanantai 14. helmikuuta 2011

YSTÄVÄ


Hyvä ystävä on kuin enkeli,
hän kulkee rinnallasi.
Toisinaan vähän kauempana,
toisinaan ihan lähelläsi,
käsi sinun kädessäsi.

Eikä ystävyys katoa,
vaikka välillä on aikoja
tai pitkiäkin matkoja.
Hyvillä ystävillä on aina
toistensa sydämessä sija.

Ystävä on valmis auttamaan,
huolet kanssasi jakamaan
sekä hetket ilon ja onnen.
Kas, murhe puolittuu jakaen
ja ilon, riemun koet tuplaten
seurassa hyvän ystävän.

Mistä tunnet aidon ystävän?
Silmien iloisesta tuikkeesta,
hellästä halauksesta
ja sydämestä kultaisesta.

Mutta hyvä sinun on muistaa
ja oikein oivaltaa.
Et ystävääsi voi omistaa,
etkä liekanaruun ripustaa.
On ystävyys kahden ihmisen
aina vapaaehtoinen.

Ystävyys on silloin parasta,
kun toista et tahdo kahlita,
etkä mitään häneltä vaatia,
vaan annat hänen hengittää
ja tarpeen mukaan myös etääntyä
- tosi ystävyys pystyy sen kestämään.

Ja jälleen, kun polut yhteen johtaa,
riemumielellä ystävät toisensa kohtaa.



- Sisko Liukka

perjantai 11. helmikuuta 2011

PIENI JIPPII

Ihanaa, mä pääsen nettiin!!! Kauheeta kun sitä on tullut riippuvaiseksi jostain tietokonesurffailusta... Tuntuu että on ihan pihalla, jos ei pääse muutamaan hetkeen käymään koneella. Hui.

Meillä on modeemissa jotain hämminkiä. Vaihdettiin vanha sellainen tilalle ja nyt siis yhteydet pelaa, mutta h-i-t-a-a-s-t-i. Onko mikään ärsyttävämpää kuin istua tuijottamassa ruutua, joka lagaa ja jumittaa minuuttitolkulla jokaisen komennon jälkeen?!? Onhan mulla nyt himpskutti sentään muutakin tekemistä...
Se on moro nyt.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

BLAAH

Tervehdys työkoneelta.

Kotikoneelta ei ole päässyt nettiin yli viikkoon. Edes lukemaan sähköposteja. Saatikka päivittämään blogia. Ei kiva. Toisaalta, AIKAA säästyy muihin juttuihin ja nuorisokin menee ajoissa nukkumaan.