ME KAKS ELOKUUSSA

Guess what? Me Kaks aloittaa syyskuussa Line Dance -harrastuksen :)))) Täytyy varmaan hankkia parit bootsit & cowboyhatut ja säätää keittiöradio kantrimusiikkitaajuudelle, että on sitten tunnelma kohdallaan kun treenit alkaa, JIIIHAAA!!!

Perheloma Ahvenanmaalla teki (melko yllättäen) hyvää myös parisuhteelle. Kyllä meidän täytyy lähteä pois kotoa, jos halutaan kunnolla relata. Tekemättömien töiden lista on niiiin pitkä, ettei kotioloissa rentoutumisesta tule paljoakaan meikäläisten luonteenpiirteillä.

Kieltämättä sellaista kahdenkeskistä aikaa kaipaisi enemmän... Vaan ehkä sitäkin ilmaantuu tässä syksyn mittaan, kunhan saadaan kotityö- ja harrastuskuviot kunnolla rullaamaan. Niin, ja autossahan me ollaan ihan kahdestaan, kun ajellaan sinne tanssuihin ja takaisin...

TULEEN TUIJOTTAJA

Hyisen päivän iltana uunissa

ritinää ja rapinaa,
sihinää ja huminaa.

Monensävyiset lieskat,
liekkien lämmittävä loimotus.

Tulen tuolle puolelle tuijotan,
tyhjennän mielen.

Olen.

Tuijottelutuokion jälkeen lähden koiran kanssa lenkille, eikä pitkät kalsarit ole ollenkaan liikaa. Polun varrella on kellertäviä lehtiä ja nenässä tuoksuu syksy. Ääks, mihin kesä katosi - nythän on vasta elokuu?!?

Kerholainenkin tuijotti tänään tulta ja puhalsi kakkukynttilöitä sukulaisten saavuttua myöhästyneille 5vee-synttärikahveille. Päivänsankari poti korvasärkyä ja ajoittain epäkohteliasta käyttäytymistä; korvakipua helpotti ainakin toistaiseksi pelkkä Panadol, vaan mikä lääke auttaisi huonoon käytökseen? Täytynee aloittaa säännölliset kohteliaisuusharjoitukset tai pyytää useammin vieraita kylään...

                                            

                                           

                      

 Sytytän sinulle kynttilän keskelle hämäryyttä,

sytytän kynttilän loistamaan iloa, ystävyyttä.

Sytytän sinulle kynttilän, hauras on lempeä valo,

kuitenkin loisteessa liekin sen väreilee koko talo.

Sytytän sinulle kynttilän, näetkö viestini hennon?

Kuuletko lauluni saapuvan, siivillä tähdenlennon?

Anna-Mari Kaskinen

TYHJÄN PESÄN TUNTUA

Tällä hetkellä kotona on mun lisäkseni ainoastaan sohvalla nuokkuva kerholainen. Mies on pitkällä viikonloppulenkillä, kolme vanhinta tyttöä kavereillaan käymässä, komentoora ja ekaluokkalainen koiraa ulkoiluttamassa...

Ihana ja outo hiljaisuus, uuni vaan hiljalleen räpsähtelee piirakan paistuessa. Emo lähes yksinään pesässänsä odottaa perhettään saapuvaksi. Esiteinin polkupyörä kolahtaa seinää vasten. Koti alkaa täyttyä. Vielä jonkin aikaa on pesässä poikasia.

TAVALLINEN TORSTAI

Ihan tavallinen loppukesän päivä. Torstai. Aurinko on vielä lämmittänyt, tuuli tuntunut jo viileältä paljaissa jaloissa. Kerhon pihalla on rupateltu toisten äitien kanssa, töissäkin tuli piipahdettua. Kavereita on käynyt kylässä, pihalla elämän ääniä. Autotallista kuuluu nakutusta ja omenasta löytyy mato. Tavallisena torstaina.

VIIKONLOPPUNA MIETITTYÄ

Lauantaina päätettiin piiiiiitkästä aikaa siivota - musta tuntuu, ettei me olla siivottu koko kesänä, suurimpia kökköjä vain välillä lakaistu pois kulkuväyliltä. Mun mielestä on periaatteessa hölmöä tuhrata viikonlopun vapaita johonkin niin ikävän arkiseen toimintaan kuin siivous, mutta nyt oli pakko toimia. Ja kun kerran vauhtiin päästiin, vaihdettiin myös ikkunaverhoja, pestiin sohvanpäälliset ja käytiin röhnäkomeroidenkin kimppuun. Siivouspäivän loppuhuipennukseksi levitettiin vielä vastapestyille lattioille mäntysuovalta tuoksuvat matot, jotka

oli jo alkukesällä kääritty sivuun. Oi onnea, ah autuutta!!!

Tänään maanantaina on sitten syysperinteitä kunnioittaen ja koululaisten lukujärjestyksiä vertaillen väkerretty kynä sauhuten kotityö/tietokone/koiranulkoilutuslistoja tasapuolisesti itse kullekin talon asukkaalle. Löysän lusmuilukesän jäljiltä voi todeta, että kukaan ei tee mitään, jos se on vapaaehtoista tai siitä ei makseta ;) Tiukkojen kotityövuorojen ansiosta saadaan toivottavasti ylimääräistä aikaa itsellemme, ja elämään mahtuu ehkä muutakin kuin kädenvääntöä siitä kuka vie koiran ulos tai kenen vuoro on olla tietokoneella. Hooh sentään.

Eilen lähdettiin poikien kanssa ihanan siististä kodista ja aurinkoiselta pihalta pyöräilemään isompien lasten & isukin mentyä orkesteriharjoituksiin. Pyöräreitin varrelta löytyi järveen kaatunut puu ja pysähtynyt aika. Laitettiin kieli keskelle suuta.

SYYSKAUDEN AVAUS

Kaikkien aikojen maanantai koettiin keskuudessamme eilen, kun kesälaitumilta koulunpenkeille ja konttorituoleille siirtyi ennätysmäärä porukkaa; eskarilaisesta tuli ekaluokkalainen, murkusta kauko-opiskelija, komentoora ja esiteini siirtyivät alakoulussa pykälän ylöspäin, lukiolaisen ensimmäinen vuosi jäi taakse ja aikuiset palasivat entisiin työpaikkoihinsa. Kerholainen kiikutettiin kaverin luokse leikkimään kerhotätien ollessa vielä kesälomalla.

Kesä tekee tarpeellisen tauon arkiseen aherrukseen. Se antaa luvan levätä ja latautua, haaveilla ja unelmoida. Hyvä niin. Hyvä on myös se, kun syksyn tullen saa terottaa kynät ja ajatukset, ryhdistäytyä ja järjestäytyä, aloittaa arki, mennä kohti uusia haasteita. Lyheneviin ja pimeneviin päiviin toivon sopivaa yhdistelmää reipasta menoa sekä rauhallisia ja tunnelmallisia koti-iltoja. Pian voi taas ruveta virittelemään tulia pönttöuuneihin. Ja pöytäkynttilöitä pitää muistaa hankkia.

HÄLSNINGAR FRÅN ÅLAND

Terveisiä Lomareissulta! Kaikki meni ihan nappiin. Matkatkin sujui ilman kommelluksia, eikä kukaan eksynyt edes laivalla. Meikäläisellä oli kyllä vaikeuksia löytää takaisin autokannelle Maarianhaminaa lähestyttäessä, suuntavaisto aivan hukassa. Mökki oli just meidän tarpeisiin sopiva: omaa rauhaa, riittävästi tilaa, erillinen piharakennus nuorisolle, tulikuuma sauna, kirkas merivesi, tunnelmalliset puuceet (2 kpl, luksusta!)...

Jonkin verran tutkittiin Ahvenanmaata pyöräillen ja autoillenkin. Suurin osa aikuisten ajasta meni kuitenkin laiturilla tai soutuveneessä maatessa; lapsilla riitti energiaa juosta nakupelleinä saunan ja meren väliä n. sata kertaa päivässä,

myös isommilla :)

Parasta Lomassa oli se, että oltiin Lomalla. Koko porukka, yhtäaikaa. Ilman tietokoneita tai televisioita, kännykät hyllyillä. Pelattiin korttia aamulla, päivällä ja illalla. Tehtiin hyvää kotiruokaa, paistettiin lettuja ja pullia, grillattiin vartaita. Kehitettiin yksi iso perheriita, tarpeellinen sellainen. Luotiin uusia strategioita syksyn varalle. Nautittiin toistemme seurasta, ihan oikeesti. Hirmu hyvä maku jäi koko reissusta, mietittiin jos tultais samaan mökkiin ens kesänä uudestaan, hmm...

Takapenkin torkahdellessa kotimatkalla mun oli pakko pysäyttää auto ja napata muutama tunnelmakuva sumuisen salaperäisestä elokuun illasta. Niin, ja kyllä kotiin oli sitten kiva palata. Ihan vaikka vaan sen takia kannattaa lähteä pois, että voi tulla taas takaisin. Kotiin.

SEIKKAILUJA KOHTI

Tänään lähti puolet porukastamme juna-polkupyörä-saaristolautta-yhdistelmällä kohti Ahvenanmaata. Huoltojoukko tulee perästä parin päivän viiveellä isolla laivalla pikkulasten, tavaroiden ja koiran kera. Koko perheen viikon kestävä mökkiloma pääsaaren länsipuolella käynnistyy siis lauantaina; toivotaan hyviä aikataulun- ja kartanlukutaitoja pyöräilijöille, täsmällisiä pysäköintejä "sillit suolassa"-autokannelle ja lopulta onnekkaita kohtaamisia vuokramökin luona. Seikkailua kerrakseen!

Perillepäästyä on tarkoitus jatkaa kotonakin hyväksihavaittua löhöilyä, löytyisköhän mökin liepeiltä riippumattoa..? Sateen sattuessa sohvakin kelpaa. Suunnitelmissa on myös kevyttä mato-ongintaa soutuveneestä käsin, ehkä jopa virvelinheittoa. Isomman saaliin toivossa on haavikin pakattava mukaan. Jokailtainen saunanlämmitys lukeutunee raskaimpiin mökillä suoritettaviin toimintoihin, hooh ja voih, mitenköhän sitä jaksaa..? Siis SAUNOMAAN: Aah, iiiihanaaa!!! Puiden pilkkomista, veden kantamista, tulen virittelyä, savun tuoksua, kiukaan sihinää... Ja lopulta kortinpeluun jälkeen pitkälle tummuvaan yöhön kestäviä rupatteluja ja kuiskutteluja, kikatteluja...

IHANAT NAISET KUUTAMOLLA

Täysikuu. Ylhäisessä yksinäisyydessään. Sykkii pimeässä. Jomottavaa valkeuttaan. Yön keskellä. Katsoo ikkunasta. Kutsuu luokse. Kuiskii. Kertoo. Onneton valokuva pilaa tunnelman.


Erityisen vaikuttava oli samainen taivaankappale kajakista käsin viime maanantaiyönä kun naisporukalla melottiin pitkin kuunsiltaa. Voiko rauhaisampaa olotilaa itselleen ajatella kuin joogaillan jälkeinen lipuminen pimenevällä ja peilityynellä joella heinäsirkkojen säestyksellä? Hyvä seura, kaunis maisema, hiljaiset hetket. Kotimatkalla autossa karkkipussi kiertämään.