perjantai 31. joulukuuta 2010

UUDET KUJEET

Uudenvuoden aattona alkoi tapahtua. Hommattiin tapetteja ja maalia, raahattiin lumiset tikkaat autotallin seinustalta sisälle sulamaan ja laitettiin pensselit heilumaan - nyt alkaa remontti. Jes.

Päätettiin viisaasti maalata sisärappujen yläpuolella oleva lautakatto ennen portaikon seinien tapetoimista. Yläkerran pikkuaulaan valittiin pirteät talitinttitapetit lähestyvän kevään kunniaksi. Oikeammin sille alueelle on meidän 12-vuotias jo aiemmin siirtänyt kirjoituspöytänsä yhteisestä neljän hengen huoneesta omaa rauhaa etsiessään, ja tämä neiti rrrrakastaa lintuja.

Kesken kiivaimman katonmaalauksen alkoi porukkaa rampata maalarintikkaitten alta: teiniporukka tälläytyy h-u-o-l-e-l-l-a uudenvuoden viettoon, ja silloin täytyy juosta yläkerran peililtä alakerran peilille, KYMMENIÄ kertoja, kaverit perässä...

Aivan älyttömän virkistävää käynnistää pitkään muhinut remppa. Mies miettii jo seuraavaa kohdetta, joka taitaa olla yläkerran wc. Jos me jotain tarvitaan tässä arjen ja hössötysten keskellä, niin se on kyllä toinen vessa. Ja ollaan me suunniteltu pientä hotellireissuakin. Että hyvältä näyttää tämä tuleva vuosi :)

maanantai 27. joulukuuta 2010

ME KAKS MARRAS-JOULUKUUSSA

Me käytiin ihan aikuisten kesken ulkona syömässä ja istumassa iltaa. Oho. Sellaista ei oo tapahtunut sitten... ööö, en edes muista milloin... Eikä sitä ollut edes kovin vaikeaa järjestää. Ajoissa vaan piti sopia toisen pariskunnan kanssa että milloin mennään ja sovitella aikataulut sen mukaan. Kivaa ja rentouttavaa oli, myös jotenkin keski-ikäisen väsyttävää. Yhdeksän aikaan alkoi haukotuttaa ja kotona oltiin jo kymmenen paikkeilla.

Seuraavaksi vois yrittää mennä vaikka ihan kahdestaan elokuviin. Mahdollisimman aikaisin tietty, että pysyy hereillä leffan loppuun asti. Heh.

Muuta ei sitten tässä jaksossa oikein tapahtunutkaan sillä saralla. Parisuhdeaika on tuhraantunut enimmäkseen nuorisokuskauksiin keskellä yötä ja sikeään nukkumiseen silloin kun se on vähänkään mahdollista. Rivitanssitkin jäi todennäköisesti tauolle, kun ei se aika vaan tahdo riittää, blääh. Nyt talvikaudella varsinkin tuntuu niitä muita velvoitteita kertyvän arki-iltoihin ihan turhan paljon.

lauantai 25. joulukuuta 2010

SUMMA SUMMARUM

Joulua edelsi vimmattu siivous-, sisustus- ja ruuanlaittohässäkkä, niin kuin aina. Tänä vuonna tahtia kiihdytti entisestään aatonaatolle langenneet laskettelukeskuksen talkootyöt. Kotijoukko heilutteli mattoja lumihangessa ja jynssäsi vessan kaakeleita, liinoja silitettiin metritolkulla ja koristeita soviteltiin paikoilleen, kuuselle tehtiin tilaa ja kaappeja raivattiin.

Päivän päätteeksi alkoivat vihdoin keittiönkomeron hyllyt täyttyä jouluruuista, kinkkukin oli paistettu ja kuorrutettu. Keittiöön levitettiin puhtaat räsymatot ja pöydän yläpuolella olevaan kynttelikköön tehtiin havukranssi. Hyasintit tuoksuvat eteisessä ja kaapin päälle laitettiin olkipukki. Kolmikerroksinen himmeli pyörähtelee hiljalleen vanhan kirjoituspöydän yläpuolella.

Aatto valkeni kylmänä ja lumisena. Lyhtykynttilät ja muut ulkotulet sytytettiin iltapäivän aikana. Pitkä pirttipöytä sai ylleen isoäidin antaman kauniin joululiinan. Odotetut jouluvieraat saapuivat sinisen hämärän laskeutuessa ja aloimme yhdessä valmistaa juhla-ateriaa. Kesken glöginjuomisen alkoi eteisestä kuulua kovaäänistä koputusta ja töminää. Vaivalloisesti etenevä valkopartainen ja kiltinoloinen ukkeli lampsi sisälle säkkiä raahaten. Oli kuulemma saanut vihiä tontuilta, että tässä talossa olisi kilttejä lapsia...

Ennen lahjojen avaamista käytiin kuitenkin runsaaseen ja kauniisti katettuun joulupöytään, joka koostui useista kalalajeista ja keitetyistä perunoista, mädeistä ja paahtoleivistä, kinkusta ja laatikoista, rosollista ja uunijuustosta sekä monista, monista muista herkuista. Pitkän ja rauhallisen aterioinnin jälkeen siirryttiin olohuoneen puolelle soittamaan ja laulamaan. Lapset saivat vihdoinkin avata saamiaan paketteja, joista paljastui juuri sopivasti tarpeellisia ja hauskoja lahjoja. Miten se joulupukki osaakin aina tuoda niin osuvia lahjoja..? Lasten iloa ja riemua oli vanhemmankin väen helppo seurata ja siihen yhtyä.

Tänään aamulla nukuttiin pitkään ja herättiin leikin ääniin viereisessä huoneessa. Lapset olivat nousseet jo aikaisemmin touhuamaan uusilla leluillaan. Tiedossa on mukavan rauhallinen oman perheen löysäilypäivä ilman velvoitteita. Pitkiä elokuvia, suklaakonvehteja, kävelylenkkejä, yhdessäoloa. Rauhaisaa joulua.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

PIENI LIEKKI


Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa,
toivon tuikkeen sydämeen.


Pieni liekki ympärilleen
hiljaa hehkuu lämpöä.
Pieni liekki meille kertoo
Jumala on lähellä.


Pieni liekki viestin antaa:
Syntyy lapsi viaton.
Pieni liekki syttyy sinne,
missä Jeesus Kristus on.


   Pieni liekki pimeydessä
nyt voi olla jokainen,
pieni liekki, joka kantaa
valon luokse jokaisen.

lauantai 18. joulukuuta 2010

KARKKITEHTAALLA

Siitä tuli hieno. Tosi hieno. Ja ihan ilman meikäläisen neuvoja ja puuttumisia. Sillä aikaa kun me kierrettiin miehen kanssa vielä niitä marketteja joulupukin apulaisina, oli lapset koristaneet piparitalon osat. Lopuksi vaan liimattiin palaset yhteen sulalla sokerilla ja humpsautetttiin päälle vähän tomusokeria.


Huomisten kerhojuhlien jälkeen jatkuu jouluherkkujen valmistus ja listalla on ainakin tryffeleitä ja kinuskikarkkeja. NAM.

torstai 16. joulukuuta 2010

KAHDEKSAN YÖTÄ

Kerho jäi tauolle ja mullakin alkoi vapaat. En pane pahakseni. Ollenkaan. Piipahdan toki välillä työpaikalla tarkistamassa tilanteet, mutta lomalla siis oon kerholaisen kanssa ja muhittelen lähestyvää joulua.

Mä pidän joulusta. Varsinkin tällaisesta lumisesta joulusta. Mun unelmien joulunäkymä, joka pitää sisällään myös
kuvauksen unelmien talosta, on aina samanlainen:

Wanha ruutuikkunainen talo metsän tai pellon laidalla, räsymattoja leveillä ja narisevilla lattialankuilla, hyasintteja ikkunalaudoilla, leivinuuni ja kissa. Lettipäisiä lapsia, kumara-selkäisiä vanhuksia, pianonsoittoa, keinutuoli, pitkä pirttipöytä, havukranssi  ja himmeli. Uunilaatikoiden tuoksu, puuhellan lämpö ja enkelikellon kilinä.

Kuka tietää, ehkäpä joskus..? Vaikka sitten mummona tuvan penkillä kököttäessäni, lastenlasten päitä letittäessäni ja kissan kiehnätessä pitkän hameeni helmoissa, katselen ympärilleni ja olen kotonani.

Joulumieltä tukemaan tarvitaan tässä kaikessa kiireessä ja keskeneräisyydessä listoja. Tällä viikolla pitää saada lahjat paketoitua, postipaketit lähtemään, joululimput ja -karkit tehtyä sekä piparitalo koristeltua. Ensi viikolle jää sitten juhlavaatteiden miettiminen, havujen ja kukkien asettelu, kinkun ja kuusen laitto, laatikoiden teko ja joulusiivous. Aika lähellä ollaan jo.
Jouluun on kahdeksan yötä.

tiistai 14. joulukuuta 2010

SWEET SIXTEEN



PALJON ONNEA 16-VUOTIAALLE <3

Olet ihana, olet tärkeä, olet rakas.
Olet kaunis, olet rohkea, olet ihmeellinen.


Ja sukat on sillä makkaralla
ja lentää se päivänkakkaralla
ja kylpee yhdeksän pilven alla
ja pupuja sillä on pöydän alla
ja perhonen korvanlehdellä



maanantai 13. joulukuuta 2010

TÖIHIN LEPÄÄMÄÄN

Kiireisen synttäri-bile-keikka-disco-tanssiesitys-viikonlopun jälkeen maanantai koittaa houkuttelevan tylsänä. Parit koulukuskaukset vaan ja illalla yu-treenit. Kaupassa pitää ehkä käydä.

Aamurähinöiden päätteeksi on suorastaan liikuttavan ihanaa päästä töihin. Lepäämään. Tekemään rutiinihommia yksi kerrallaan, ihan rauhassa. Radio soittaa hiljaista taustamusiikkia ja alakerrasta kuuluu pieni puheensorina. Oi onnea.

Lucia-päivän kunniaksi tarjoillaan tänään heti työpaikan ovelta höyryävän huumaavaa glögiä helpottamaan aamuäreän ihmisen tuskaa. Kotiinpäin tullessa on latautumista ehtinyt jo tapahtua ja viikko voidaan polkaista kunnolla käyntiin. Sitä paitsi tänään saadaan välipalaksi eilistä kinuskikakkua, nam.

perjantai 10. joulukuuta 2010

HUPSIS TUPSIS PIMPELI POMPELI


On vilinää, melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen,
on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.
Ja tähtöset tuikkivat lyhtyinä kilpaa noin hangella loistaen,
kun kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa, arvannet kai sen...


Sutinat on alkaneet. Vapaapäivän kunniaksi listaan viikonlopun extratekemiset ettei vaan pääse unohtumaan tässä hässäkässä.

  • alakoulun tonttudisco
  • miehen bänditreenit
  • talkootöitä laskettelukeskuksessa
  • leivontaa ja parempaa siivousta
  • pakastimen sulatus
  • uunin pesu
  • jouluröhnät esiin
  • juhlavaatesilitystä
  • paikallislukion bileet, joista nouto klo 02.00
  • päivänsankarin kaupunkilaiskaverit yökylään
  • kauko-opiskelijan sukulaissynttärit
  • komentooran ja esiteinin tanssiesitys opiston joulujuhlassa
  • Kauneimmat Joululaulut
  • miehen kvintettikeikka samassa yhteydessä
  • joulukortit
  • joulustressiä(kö?)

maanantai 6. joulukuuta 2010

ITSEPÄISYYSPÄIVÄ

  

Itsenäisyyspäivänä meitä itsepäisiä oli useita. Ehdittiin silti tehdä pullaa ja lumitöitä, käydä talkootöissä ja orkesterikeikalla, istua sohvalla ja jäähyjakkaralla. Jokaiselle jotakin.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

LÖYTÖJÄ


Tähän viikonloppuun mahtuu paljon hyviä löytöjä.

Kirpputorilta tarttui mukaan iso kasa kaunista lasitavaraa vain muutamalla eurolla. Lukiolainen löysi itselleen unelmanihanan vanhojentanssimekon - ei kylläkään miltään kirpputorilta, vaan ihan oikeasta iltapukuliikkeestä ja juu-u, ihan oikeasti karmivaan hintaan. Vaan tooooisaalta, sitä pukua käyttääkin sitten jokainen tämän perheen lukion tokaluokkalaistyttö eli koltun hinta per nenä on suorastaan halpa. Joten rakkaat tyttäret, vaikka vaan sen mekon vuoksi, menkää pliis kaikki lukioon..! Ja yrittäkää olla edes suurinpiirtein samankokoisia keskenänne siinä vaiheessa kun vanhojentanssit lähestyy... Jookos..?

Joululahjatkin on oikeastaan kaikki löydetty. Tai ainakin ne on valmiiksi mietitty. Ihan ennenkuulumatonta. Yleensä me ollaan miehen kanssa säntäilty joulunalusviikolla sekopäisinä kaupoissa pahimmassa ruuhkassa, mutta tänä vuonna on toisin. Vaude. Luppoaikaa tiedossa?

lauantai 4. joulukuuta 2010

AINA VAAN RIEMUA


Talvi
Lunta
Pyryä
Lapset
Laskettelua
Lautailua
Hiihtoa
Hyppelyä
Pulkkailua

Punaiset posket
Iloinen mieli
Onnellinen elämä

 

tiistai 30. marraskuuta 2010

SANKARITAR

Viime joogareissulta palatessani hyvissä fiiliksissä tuli auto-radiosta seuraava biisi. Se jäi soimaan mieleeni ja myöhemmin tutkiskelin sanoitusta tarkemmin ja tajusin että lukiolainenhan se siinä. Nooh, eiköhän se siitä hieman rauhoitu aikaa myöten. Onhan niitä taistelukenttiä itse kullakin ja vielä tässä kypsem-mässäkin iässä, mutta elämä itsessään ei ole enää niin traagista kuin 17-vuotiaana. Onneksi.


TIKTAK / SANKARITAR:
  
Tämän iän piti olla parempi,
ja olotilan jotenkin tyyni.
Kenen vika? Kuka meni valehtelemaan?
Kadottanut olenko todellisuudentajun,
hajun siitä mikä uhkaa koko ajan?
Minun täytyy mennä eteenpäin,
on pakko mennä vielä enemmän mitä vaan.

Mä näen tyhjän taistelukentän,
oon ihan yksin sodassa siellä,
ja vihaan tyyntä myrskyn edellä,
kun tapahtuu on helpompi hengittää.

Mä näen tyhjän taistelukentän,
pahimman vastustajani tiedän,
minusta itsestäni sen löydän.
Ei, en pysty lopettamaan,
mä huidon pimeän taa,
ota kiinni jos saat!

Todellako pysyisit mun perässäni koko ajan,
mä en haluu kenenkään takia hidastaa.
Tosi kovat tavoitteeni korkealla,
olen epätodellisen tunnollinen,
ja niin hyvä kehittämään ongelmia
aivan kaikesta, mitä tulee vastaan.

Tätä saat jos mä oon mitä tahdot,
tätä saat jos mä oon mitä kaipaat
tasamaa se on kaukana tästä,
löydy rauhaa ei mun elämästä.
Sori mulla on hankala luonne,
sitä huitelen tänne ja tuonne.

maanantai 29. marraskuuta 2010

RIEMUA



Pikkutytöt haki eilen aamupäivällä pikkujoulukuusen lähimetsästä. Pojat meni etsimään kuusenjalkaa kellarista ja...

MITÄ IHMETTÄ?!? Perunalaarissa nökötti kaksi pulleaa säkkipussukkaa!! Voi elämän kevät mikä riemu siitä repesi
- tonttu oli käynyt meidän kellarissa, eikä kukaan ollut huomannut mitään!

Säkit kannettiin porukalla sisälle ja mitä kaikkea ne pitivätkään sisällään: joululaatikoita ja riisiryynejä, kahvia ja glögiä, pipareita ja suklaakonvehteja, kynttilöitä ja servettejä...

Tonttumuorin vapisevalla käsialalla kirjoitettu pikkujoulu-tervehdys luettiin hartaudella. Jokaiselle lapselle oli osoitettu oma pieni paperipussukka sisältäen mandariineja, nameja ja pikkulahjoja. Rapeita possunkorviakin oli pakattu yhteen nyssykkään ja lahjan saajana kukas muu kuin perheen pienin, herra Koiranen. Voi että sentään... Miljoonat kiitokset sinne tonttulaan meiltä kaikilta, ihanan yllätyksen olitte taas loihtineet!

Adventtikirkkoon ei sattuneista syistä ehditty/jaksettu mennä, mutta pikkukuusi saatiin sentään koristeltua ja kynttilät sytytettyä. Ehkä ensi pyhänä päästään kirkolle asti tunnel-moimaan lähenevää joulua. Tästä se joulunodotus alkaa.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

MIKÄ POIKIA VAIVAA???

Neljän tytön jälkeen on ehkä luontevaa ihmetellä että mikä noita pojanvintiöitä oikein riepoo. Lukuunottamatta joitakin sopuisia tuokioita tuntuu siltä että jatkuvasti saa olla puuttumassa johonkin asiaan. Okei okei, on tytöilläkin omat kinansa, mutta tällaista rähinäsirkusta ei tässä huushollissa ole aikaisemmin nähty.

Seitsemän vuoden rauhallisen elon jälkeen on ekaluokkalaisesta sukeutunut suoranainen raivopää, joka rikkoo ja repii, karjuu ja komentaa, uhmaa ja riehuu. Kerholainen taas on kehittänyt isonveljen kiusaamisesta oikein taidemuodon. Tämä epeli osaa varsin hyvin tiukan paikan tullen näyttää ja kuulostaa viattomalta kuin sädekehäinen enkeli, niin että paatuneempikin vanhempi menee lankaan ja uskoo koottuja sepityksiä kerta toisensa perään. Pikkuressukkahan se vielä on. Vaan hyvä suustaan. Toisin kuin isompi, jolla on hieman heikompi ulosanti ainakin selittämisen ja keskustelemisen saralla.

Poikaenergia näkyy ja varsinkin kuuluu oikeastaan koko ajan. Hyvällä tuulella ollessaan viikarit juoksee, hyppii tai kiipeilee. Sisällä. Kielloista huolimatta. Riemumieli purkautuu myös kovaäänisenä mölinänä, joka muistuttaa hieman heavylaulantaa tai metsästyshuutoa. Huonoina hetkinä kun kaikki ärsyttää alkaa töniminen ja tappelu, lelujen ja muiden tavaroiden paiskominen, takaa-ajot ympäri taloa kiinniottokarjuntoineen ja karkuunjuoksu-kiljumisineen. Tilanteet päättyy nykyään niin että toinen kärsii 5-minuuttisensa keittiön jakkaralla istuen ja toinen viereisen huoneen tuolilla - välillä joudutaan kylläkin tuplaamaan sessiot ennenkuin hemmot saadaan kunnolla rauhoittumaan.

Tänään on kaikesta huolimatta ihana ja odotettu adventtisunnuntai. Tavoitteena on pakkasia uhmaten kiikuttaa pesue kirkon penkeille rauhoittumaan ja seuraamaan ensimmäisen kynttilän sytyttämistä. Kotiintultua etsitään vintiltä edes yksi toimiva kynttelikkö ikkunaa valaisemaan ja vaihdetaan keittiöön ruskeat piparkakkuverhot. Josko sen jälkeen uskaltaisi vihjata yön aikana piipahtaneesta tontusta kellarissa..?

perjantai 26. marraskuuta 2010

HIIPPALAKKI & HOT WHEELS







Keittiön lattialle on ilmestynyt Hot wheels -autorata. Kattilat, paistinpannut ja taikinakulhot on aseteltu tarkkaan jokaiselle Hot wheels -autolle sopivaksi, sitten vaan FIUUUUUUH JA RÄISKIS, ja autot pyörimään tai kolaroimaan keskenään. Varmuuden vuoksi pitää radoilla olla vähän vettä, ettei autot syty palamaan kun kerran renkaatkin on jo tulessa.

Eilisestä saakka on kerholainen kulkenut tonttukamppeissa ympäriinsä. Tonttulakkia sovitettiin eilen kattiloidenkin päälle, mutta yöksi sen sai kutreilleen keinuhevonen. Aamulla se haettiin äkkiä takaisin omaan päähän, punainen tonttupaita harmaine röyhelöineen oli sen sijaan yölläkin yllä. Ulos olisi pitänyt päästä pelkällä paidalla ja tonttutossukoilla, koska oikeat tontutkin pukeutuu sillä tavalla. Pienen keskustelun jälkeen tultiin siihen tulokseen että tontuilla on varmasti jotkin erikoistossut ja -paidat, jotka kestää paremmin näitä pakkasia - lasten täytyy pukeutua kunnolla toppavaatteisiin. No okei sitten.


tiistai 23. marraskuuta 2010

JOULUAAKKOSET


Appelsiinit koristetaan neilikoilla ja silkkinauhoilla
Beetlehemissä syntyi Jeesus Nasaretilainen
C-vitamiini on jouluaikaan vähissä
"Hoosianna, Daavidin poika, kiitetty olkoon Hän!"
Enkelikello kootaan joka joulu
Fazerin suklaata tulee aina syötyä liikaa
Glögin sekaan laitetaan aattona loraus hehkuviiniä
Himmeli on tämän vuoden jouluhaave
Joulupöydän herkkuruoka on mamman imelletty perunalaatikko
Sisäänkannettu joulukuusi tuoksuu muistoilta
Yön yli paistuvan kinkun tuoksu on lempeä
Aatonaattona talossa leijailee lanttulaatikon tuoksu
Keittiöön vaihdetaan mäntysuovantuoksuiset matot
Neilikka on joulun ykkösmauste
Jouluksi ostamme kiiltävänpunaisia omenoita
Piparitaikinan ainekset lämmitetään kattilassa
Quickly! Osaisinpa kiiruhtaa hitaasti ainakin jouluna...
Jouluaattona syömme lounaaksi riisipuuroa
Omaa saunaa kaipaamme varsinkin jouluaikaan
Tontut liikkuvat lähistöllämme pikkujoulusta lähtien
Uunin puhdistus kuuluu joulun siivousrutiineihin
Valkoviiniä maistelemme joulukalojen kera
"We wish you a merry Christmas..." soitetaan pianolla
Ystäviä yritetään ehtiä tavata edes pikaisesti
Zzzzzzzzzzz... Joulupäivänä nukutaan puoleenpäivään
Åbo on Suomen joulukaupunki 
On tärkeää viettää joulua yhdessä oman äidin kanssa
Öylätti on ehtoollisleipä


Täällä ollaan siis ihan joulutunnelmissa :) Kivaa tällä tavalla makustella ja muistella mitä kaikkea se joulu pitääkään sisällään. Tulevana viikonloppuna on pikkujoulu ja ensimmäinen adventti-sunnuntai. Pikkuväki odottaa jo kovasti tonttujen tervehdystä - näkyyköhän tänä vuonnakin vain poisjuoksevan tontun vilahdus lyhdyn kera..?

perjantai 19. marraskuuta 2010

HILJALLEEN

Tehtailtiin kauden ensimmäiset piparkakut: joulukuusia, ukkoja, akkoja, tähtiä, sydämiä. Taiteiltiin ja koristeltiin, maisteltiin hieman. Varsinkin koristeita. Lopulta satoi keittiössäkin lunta ja piparit saivat kauniin peitteen. Illalla pönttöuunin lämmössä hörpitään kuumaa glögiä. Hiljalleen mennään kohti joulua.





  

torstai 18. marraskuuta 2010

LUNTA






Aamulla ikkunan takana valkoinen maailma. Yön aikana tipahti talvi maisemaamme. Pihalla lumienkeleitä ja pitkätukkainen lumiukko.

maanantai 15. marraskuuta 2010

ISÄNPÄIVÄNÄ MEILLÄ YLEENSÄ...


... nahistellaan aina ennen päivänsankarin herättämistä: Kuka menee ensin, kuka kantaa tarjotinta, kenen lahja on vielä paketoimatta tai kortti tekemättä ja kuka ei ole vielä edes herännyt?

... lauletaan "nukkuvalle" isille onnittelulaulu: "Paaljon onneaa vaaaan...!!!" Ja joka vuosi on isi yhtä yllättynyt ja hämmästynyt.

... tuodaan isille tarjottimella aamupala vuoteeseen. Sitä hän ei koskaan ehdi syömään tai kahvikuppi kaatuu, kun on niin paljon paketteja, kortteja ja lapsia avattavana, luettavana ja halattavana. Onneksi lisää aamiaista löytyy keittiöstä, jonne on jo valmistettu koko perheelle runsas aamuateria paistettuine pekoneineen ja kananmunineen sekä paahdettuine leipineen. Harvinaista herkkua.

... isi saa paljon pieniä lahjoja lapsilta, itsetehtyjä tai kaupasta hankittuja. Tänä vuonna paketeista paljastui murokuppi, Vihreitä kuulia ja täytelakuja, Hiihto-lehteen kääritty Paksu Pepe, virkistävää naamarasvaa väsyneelle iholle, Viivi & Wagner -tyynyliinoja sekä Muumipappa-muki. Lisäksi itsetehtyjä kortteja omilla runoilla, räpeillä ja valokuvilla höystettynä. Arvokkaita ja rakkaita muistoja.

... isi saa äidiltä halauksen rutistuksen kera, ei lahjaa.

... katetaan lautaset ja servetit pöytään ja syödään paremmin kuin yleensä - tällä kertaa paistettua kuhaa kermaviilikastikkeella sekä valmiiksikuorittuja perunoita. Kasviksia ja sörsseleitä lisäksi. 

... soitetaan ja kuullaan torvisoittoa. Jo kolmena peräkkäisenä isänpäivänä on puolet perheestämme päivänsankari mukaan-lukien konsertoinut paikallisen puhallinorkesterin mukana kirkonkylän kauniissa harmaakivikirkossa. Toinen puoli kuuntelee ja katselee hartaana parvelta. Pieninkin keskittyy.

... juodaan isänpäiväkeikan jälkeen kakkukahvit. Pöydässä istuu myös mieluisa juhlavieraamme, äidinisä eli lasten muffa. On niin mukava istua yhdessä ja rupatella kuulumisia. Lopuksi alkaa kinastelu siitä kuka saa viimeisen keksin, palan piirakkaa tai suklaakakkua. Äitiä harmittaa.

... huomataan kaivata kameraa vasta sitten kun kaikki on jo ohi. Taas harmittaa.

... ollaan kiitollisia ja onnellisia ihanista, maailman parhaista isistämme. Eikä harmita enää ollenkaan.


perjantai 12. marraskuuta 2010

TUNNELMA KATOSSA

Eilen hörppäsin iltapalaksi mukillisen lämmintä mustikkasoppaa - ensimmäinen "ateria" yhteentoista päivään. Tänään aamulla taas mustikkasoppaa ja lounaaksi vihreää salaattia kurkun kera. Illallisella söin jo kunnon ruokaa eli annoksen kasvissosekeittoa. Iltapalalla ratkesin ja hotkin pari ruisleipää kalkkunaleikkeleillä. Voi elämä, miten hyvää... Ja napsinhan mä kourallisen jugurttirusinoitakin, oih ja voih...


Tunnelma katossa :)
Ihan MAHTAVA juttu oli tämä paastoaminen. Etenkin ensimmäisen viikon jälkeen alkoi tunnelmat olla todella korkealla. Suurta rauhoittumista en yrityksistä huolimatta onnistunut itseeni luomaan, sillä energiaa ja touhuvoimaa riitti normaalia enemmän. Silti käperryin välillä viltin alle ihan vaan nauttiakseni uudesta ja erinomaisesta olotilastani.



Paastojuoma maistui varsinkin jääkaappikylmänä ihanan raikkaalta. Vihreä tee lämmitti sisuksia iltaisin ennen nukkumaan-menoa. Uni oli syvää ja hyväätekevää, aamuisin oli helppo herätä uuteen päivään. Juoma piti verensokerin tasaisena pitkin päivää, eikä nälkä vaivannut ollenkaan. Mielitekoja tuli puolivälissä paastoa ja varsinkin hajuaisti terävöityi. Kielen pinta muuttui hiljalleen harmaasta helakan punertavaksi mikä kertoi kuona-aineiden poistumisesta.

Matka paaston ihmeelliseen maailmaan on tältä erää päättynyt, ensi keväänä pääsiäisen aikoihin lähdetään taatusti uudestaan reissuun.


maanantai 8. marraskuuta 2010

AHAA..!

Mä oon odottanut jonkinlaista ahaa-elämystä tän paaston tiimoilta viime päivien ajan. Ja tänään kolahti. Alkupäivät oli sellasta melko normaalia olotilaa, lisäksi pientä huippausta ja ohimenevää väsymyksen tunnetta. Lauantain saunareissu oli miellyttävä kokemus, mutta fyysisesti yllättävän rankka. Eilinen metsäretki teki kokonaisvaltaisesti hyvää.

Tänään heräsin rutkasti ennen kellonsoittoa, mikä on todella harvinaista. Muutoinkin on olo tämän päivän aikana ollut poikkeuksellisen reipas. Jopa tähän aikaan iltapäivästä tuntuu energiaa riittävän vaikka muille jakaa. Normaalisti näihin aikoihin ainakin haaveilen nokosista, ellen jopa hetkeksi kuukahda. Ja nyt on jo käyty kaupassa, tehty kaikki kotihommat ja päivitetty blogiakin. Vaikuttaa siltä, että perhe saa tänään ruokaa ajoissa. Paastominä rulettaa!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

METSÄSSÄ

Lähdettiin porukalla retkelle. Marraskuisessa maastossa on helppo taivaltaa ja tilaa temmeltää. Metsä on hiljainen ja kaunis. Täällä tuuletetaan lapset ja ajatukset. Kaikilla on hyvä mieli, koirakin nauttii. Taaperretaan polkuja pitkin ja hörpitään välillä lämmintä kaakaota. Lampea koristaa ihan ohut jääpeite. Talvi on vielä kaukana, joulu yllättävän lähellä. Seitsemäs paastopäivä meneillään...





perjantai 5. marraskuuta 2010

NÄLKÄ

Tänään mulla on ollut nälkä. Tai ehkä se on vaan mieliteko, joka kurnii suolissa viidentenä paastopäivänä. Joka tapauksessa tekee mieli syödä. Ruokaa. Heti. Kaikki kelpaa.

Nuuskuttelen kaikkea ihanaa mitä ympäriltä löytyy: mandariineja, ruisleipää, juustoa, hernesoppaa, kaakaota, KAHVIA... Lista on loputon. Tänään haistoin pihalla selvästi, kun naapuri keitti perunoita lounasaikaan.  

Keskiviikon rivitanssitunti oli työläs ja sekosin koko ajan askeleissani. Eilisillan joogasessio sen sijaan sopi tähän hitaampaan tunnelmoimiseen kuin nenä päähän, varsinkin venytykset tuntui ihan mahtavilta. Yleisfiilis on pysynyt hyvänä ja motivaatio korkealla. Silti häippäsin takavasemmalle, kun muu perhe alkoi aterioida. Täällä sitä ollaan edelleen tietsikalla. Kumoan itselleni lisää makoisaa ja energistä paastojuomaa,
kippis ja kulaus.

tiistai 2. marraskuuta 2010

VIIMEINEN ATERIA...

... ennen paastoa oli pannukakkupala mansikkahillolla, namskis.

Sunnuntai-illan jälkeen en oo sitten syönyt mitään, paastojuomaa (vaahterapalmusiirappia vedellä laimennettuna, lisäksi puristettua luomusitruunamehua ja hypsäys cayennenpippuria) vaan lipitellyt. Ja olo on ihan hyvä, ei ollenkaan huono. Minkäänlaisia jomotuksia ei oo päässä tai muuallakaan, nälkääkään ei tunnu - ihan kummallista.

Viimeksi tässä vaiheessa oli ihan hervoton päänsärky ja alaselkäänkin sattui. Nyt jätin kahvin pois jo reilu viikko sitten ja sain ne hedarit siis siinä vaiheessa, parempi niin. Vähän on ehkä sellainen hidas olo, mut sehän tässä oli kai tarkoituskin: hidastaa tahtia ja kuulostella. Huomenna pitäis tilastojen valossa olla huono päivä kuona-aineiden jyllätessä pahimmillaan.
Sitä odotellessa. Öitä!

perjantai 29. lokakuuta 2010

HEIJASTUKSIA






Valoa. Pimeyteen.
Kynttilä heijastaa.
Kiitollisuus on suuri.
Ihminen on pieni.
Sinä olet ihme.

tiistai 26. lokakuuta 2010

ME KAKS SYYS-LOKAKUUSSA

Mä en oo vaan muistanut. Että tätäkin asiaa piti pähkäillä ja pohtia. Oon ihan kokonaan unohtanut miettiä MEITÄ.

Vaan nyt mietitään:

Me ollaan harrastettu niitä rivitansseja jo monen viikon ajan. Kerran oltiin poissa, kun lastenvahti (lukiolainen) teki oharin ja miehellä oli flunssa. Ihan hyvillä mielin ollaan sinne aina menty ja hikipäisinä tanssahdeltu. Pari kertaa ollaan kotiintuloreissulla pysähdytty huoltoasemalle ostamaan irtokarkkeja. Ja ollaan me jutusteltukin vähän kaikesta niillä automatkoilla. Että tuulettumassa on siis käyty.

Me ollaan oltu vanhempina aikalailla samoilla linjoilla näissä kasvatusprobleemoissa. Tiukat vääntötilanteet eri-ikäisten lasten kanssa on välillä todella haastavia ja kuluttavia, ja silloin on hirmu hyvä saada toiselta vetoapua. Jostain syystä mun päälle roiskuu aina enemmän kuraa niissä Tilanteissa, kun taas isi on se mukavampi (lue "lepsumpi") vanhempi. Mutta ei se mua haittaa, pääasia että hommat hoituu ja pulmat selviää. 

Me ollaan oltu paljon kotosalla (niin kuin aina), eikä kuitenkaan tahdota saada oikein mitään aikaiseksi. Tai siis tietty koko ajan jotain pientä tyyliin polkupyörien kunnostus, ikkunoiden korjaus, kellarin siivous ja autokatoksen rakentaminen. Sellaisten isompien hommien lista (toinen vessa, uudenlainen saostuskaivo, keittiöremontti, talon alapohjan kunnostus, terassi, sauna...) tuntuu paisuvan koko ajan, hooh. Kun sitä aikaa ei tunnu riittävän mihinkään ylimääräiseen puuhaan arjen pyörityksen lisäksi. Ja joskus pitäis voida vaan ihan huilia ja löllötelläkin. Mistä sais lisää tunteja vuorokauteen, päiviä viikkoon, viikkoja vuoteen..?

lauantai 23. lokakuuta 2010

LASKEUTUMISTA

Mulla on ollut valtava tarve pilkkoa ja pienentää, asioita ja ongelmia. Oikein pureutua kaikkeen, vimmalla. Kesän jälkeen, ennen talven tuloa. RATKAISTA.

Onkohan musta tulossa muumi, joka valmistelee talviunillemenoa..? Kuulostaa kieltämättä aavistuksen verran houkuttelevalta, hmm... Että paineltais
mennä piiiitkille nokosille koko porukka ja herättäis kevään ensimmäiseen linnunlauluun: "Titityy..!" Oltais nukuttu monta kuukautta ja pian olis taas kesä... Haaveilee... Hymyilee... Sekoilee...

Nyt oon miettinyt että olis aika hiljentää vauhtia ja hidastaa tahtia. Ehkä nää viimeaikojen kotkotukset on enteilleetkin jostain alitajuisesta tarpeesta laskeutua kohti rauhaisampaa oloa ja eloa. Sisäisen hyrinän tueksi ajattelin ensi viikolla käynnistää kerran aikaisemmin kokemani sitruunamehupaaston, joka jäi mieleeni vaikuttavana ja eheyttävänäkin ajanjaksona.

Joo. Tänä aamuna jätin siis kahvit juomatta. Ja huomenna alan keventää syömäpuolta. Keskiviikko vois olla eka varsinainen paastopäivä. Jänskättää vähäsen :)

maanantai 18. lokakuuta 2010

AAMULLA






Aamulla töihin mennessä täytyy pysähtyä. Katselemaan kaunista.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

OPETTELUA


Hyvinhän tämä viikko päättyi, vaikka alkoikin kehnosti.
Ollaan mietitty, että alettais itse kukin opetella aktiivisesti uusia taitoja. Että pidettäis oikein kirjaa taitojen kehittymisestä ja valittais taas uusi taito, kun edellistä on harjoiteltu tarpeeksi. Miten taitavia meistä vielä tuleekaan...

Alkajaisiksi kerholainen opettelee sietämään eroahdistuksen aiheuttamaa ikävää ja ekaluokkalainen pitkistä kalsareista aiheutuvaa pukeutumistuskaa, komentoora opettelee aktiivisempaa osallistumista oppitunneilla ja esiteini myönteisempää suhtautumista läksyjentekoon. Ja me aikuisemmat opetellaan aikuismaisempaa käyttäytymistä toisiamme kohtaan, mitä kaikkea se sitten pitääkään sisällään..?

Muutaman päivän puhumattomuus meidän isojen tyttöjen kesken antoi kaivattua lisäaikaa ajatella ja oivaltaa. Mulle on tärkeää ymmärtää miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy tai sanoo mitä sanoo. Kieltämättä olis paljon helpompaa, jos tiukan paikan tullen vois vaan kohautella olkapäitään ja antaa asioiden ja ihmisten olla. Mutta kun sitä on tällainen vääntäjä-kääntäjä-tyyppi luonteeltaan, ei oikein osaa. Nyt oon kuitenkin päättänyt ainakin opetella etäisyyttä (siis näiden typyjen kanssa) ja olla lähinnä käytettävissä. Säännöistä meinaan silti pitää taas kiinni pienen tauon jälkeen. Ettäs tiedätte.

MUTAKAKKUA, OLKAA HYVÄ!





Tätä kannattaa kokeilla. Helppoa kuin heinänteko ja maistuu taivaalliselta. Tarvitaan:

  • 200 gr voita
  • 200 gr tummaa suklaata, jossa kaakaota väh. 70%
  • 4 kananmunaa
  • 2 dl fariinisokeria
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta

1. Sulata voi ja nosta kattila liedeltä.
    Sekoita joukkoon paloiteltu suklaa.

2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
    Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja suklaavoi-seos.

3. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan, halkaisija 24cm.
    Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.
    Valmiin kakun kuuluu olla hieman löysä sisältä, nam.

4. Tarjoile jäätelön tai kermavaahdon kera.
    Jos maltat, syö vasta seuraavana päivänä,
    jolloin se on parhaimmillaan.
    Tästä ei kakku parane.

tiistai 12. lokakuuta 2010

ERÄVOITTO

Joskus on heti aamusta sellanen olo, että tänään on hyvä päivä. Joskus taas on sellanen olo, että tästä päivästä ei tuu yhtään mitään. Yleensä ne aamut on sellasia keskivertotapauksia, ei mitään huippufiiliksiä suuntaan tai toiseen, normaaliarjen tasaista perusvääntöä vaan. Tänään on ollut hyvä päivä.

Kerholainen kammettiin jälleen kerhoon, mutta eiliseen päivään verrattuna huomattavasti vähemmällä vaivalla. Eilen kerhomatkaa oli taivallettu "Askel eteen, kaksi taakse" -periaatteella sillä seurauksella, että vauhtia piti hakea jossain vaiheessa uudestaan kotoa asti. Lopulta oli viejältä käämi kärähtänyt ja hihat palaneet siihen malliin, että oksat pois: "Kerhoon mars!!!" Sinnehän se oli sitten mennyt, ja paineli mennä tänäänkin. Oolalaa.

Tähän päivään suhtauduin jo valmiiksi pelonsekaisin tuntein, että mitenköhän taas sujuu mikään, MUTTA -> Lähes lauleskellen ja jotenkin helpottuneen oloisena lähti vesseli aamulla kohti kerhokyytiä, kun kuski kaarsi sepelit sinkoillen pihaan. Vilkuttikin vielä auton ikkunasta. Voi pientä jästipäätä.

Teinit on liittoutuneet keskenään ja tekee irtiottoa pitkin harppauksin. Vanhempien kai kuuluukin jossain vaiheessa muuttua idiooteiksi eli tavoite saavutettu. Wau, onnea meille ärsyttäville urputtajille! Ollaan me vaan niin parhaita.

maanantai 11. lokakuuta 2010

VÄÄNTÖÄ


Viime päivinä ollaan väännetty oikein urakalla: Ekaluokkalainen vääntää vuoronperään ketjusilmukoita ja itse tekemiään sormiskeittilautoja suu supussa ja kulmat keskittyneessä kurtussa, esiteini vääntää ja vaikeroi läksyjensä kimpussa kaiket illat, komentoora vääntäisi mielellään pikkuveljiltään niskat nurin monta kertaa päivässä, teinien kanssa väännetään kaikesta maan ja taivaan välillä sekä kerholaisen kanssa ihan vaan kerhoon menemisestä. HOOH.

Mä mietin joskus että mitä jos antaisin vaan olla. Lopettaisin sen vääntämisen ja antaisin todellakin vaan olla. Menkööt nukkumaan silloin kun huvittaa, tiskatkoot sitten kun astiat loppuu, tapelkoot niin että tapetit irtoaa, syökööt kyynärpäät pöydällä, olkoot… Välillä tekis mieli nostaa kädet pystyyn ja sanoutua irti koko hommasta, lähteä nostelemaan ja sanoa että ”Morjensta vaan kaikki, meikä menee nyt! Nähdään vuoden päästä!” No jaa, ehkä viikon päästä. Kyllä tekis terää. Alkaa taas kuulostaa siltä kuin oltais loman tarpeessa. Ehkä joku hotelliviikonloppu?
Hmmm…?